keskiviikko 27. helmikuuta 2008

Mitä se nyt on mennyt tekemään...?

Varoitus, sisältää harvinaista kuvamateriaalia allekirjoittaneesta itsestän. Ei lainkaan käsitöitä.


Olen viettänyt aamupäivän valokuvaterapioden itseäni. Alla oleva kuvasarja on rekonstruoitu autenttisen kuvamateriaaliin puutteessa.

Ennen


Jälkeen


Minulla on ollut silmälasit yli 20 vuotta. Ei ole enää.

torstai 21. helmikuuta 2008

SNY jälleen asialla

Hei!

Salainen neuleystäväsi on ostanut sinulle lahjakortin kauppaani! <...> Tämä ilmoitus toivottiin sähköpostiin, joten tulee nyt tosi
tylsästi viestimuodossa vain. Mutta ole hyvä hänen puolestaan:)
<...>

Terveisin Tiina TitiTyystä



Tällainen sähköpostiyllätys odotti minua tänään (viestistä poistettu "arkaluonteista" materiaalia). Parahin salainen ystäväni, hemmottelet minut pilalle! Kiitos!

Nyt on kova miettiminen mitä sitä tilaisi. Rynnätäkö heti tuhlaamaan lahjakortti vai pitäiskö säästellä tarvetta varten? Ihania raitasukkalankoja (mitäköhän mä kirjoitin äskettäin noista raitasukkalangoista...?), luomumerinoa, alpakkaa, soijasilkkiä, bambua - kerrassaan upeita lankoja toisensa perään. Vielä ei tosin mikään suorastaan vaatinut päästä puikoille ja joksikin tietyksi jutuksi eli ehkä koetan malttaa vielä mieleni. Ei ole helppoa se.

Ainahan vois tilata puikkoja, mutta kun niitäkin tuli juuri tilattua niitä aika iso satsi... Alkuviikosta meille rantautui KnitPicks Harmony Options setti. 30 cm Addipyöröt ehkä, mutta juuri 2,5mm oli loppuunmyyty. Pitsiaddit? Paitsi etten neulo pitsiä. Ehkä koetan malttaa vielä mieleni. Ei ole helppoa se.

keskiviikko 20. helmikuuta 2008

SNY postia

Helmikuu ei ole vielä edes kunnolla yli puolivälin ja SNYltä tuli jo toinen lähetys. Ja lisää on kuulemma tulossa ihan lähiaikoina. Kiitos ihanasta yllätyksestä!


Miten osuvaa - juuri äsken ihastelin Atziinan raitasukkia ja lankapiirakkaa. Huolimatta edellisessä postauksessa tunnustamastani raitasukkalankaongelmasta lienen olla lähes pakotettu kokeilemaan. Jos raidat on itsetehtyjä, kyseessä ei ole uuden raitalangan hamstraaminen, eihän?

SYNn edellisessä paketissa heittämää haastetta olen myös miettinyt kovasti. Ihan ekana mulla tuli mieleen slipari. Johtuen varmaan siitä että yritin metsästä kaupasta sellaista, mutta totesin että joudun varman itse tekemään, kun ei löydy mieluista. Ehkä ei kuitenkaan tämä lanka, voisi jäädä värinsä puolesta käyttämättä. Väri on kaunis, mutta haasteellinen, ainakin mun omassa käytössä. (Mulla on kyllä ollut joskus vuosia sitten tuon värinen villakangastakki ja pidin siitä kovasti.)

Seuraavaksi kerä kuiskutteli palmikoita. (Palmikoiden huovuttamista on kyllä pakko kokeilla jos ei muuta, niin mallitilkun verran.) No, mallitilkkuja luvassa heti kun viittä vaille valmis villapaita pääsee puikoilta ja sen jälkeen on aika päättää, miksi tuo lanka haluaa muotoutua. Pipo, kassi (o-ou), nalle?

lauantai 16. helmikuuta 2008

Sukkia, lankavaraston häpeäpikkuja ja omien koipien kuvaanmista

Viime syksynä tilasin Tinttamarellista tuota parin postauksen takaista violettia Kamenaa, mutta sitä ei ollut tarpeeksi ja se oli loppu myös maahantuojalta, niinpä toimitus kesti kaaaauan. Palvelu oli kyllä hyvää ja minulle tarjottiin mahdollisuutta vaihtaa toiseen väriin tai saada rahat takaisin. Päätin kuitenkin odotella sitä oikeaa väriä, jota olin metsästänyt kissojen ja koirien kanssa monista eri langoista. Palkkioksi kärsivällisyydestäni pakettiin oli sujautettu ylimääräisenä pari kaksi kerää ruskearaidallista Fabelia. Ai kun herkut värit, nam. (Nämäkin, siitä violetista pidän myös erittäin paljon.)


Kaveriksi Fabelille löytyi kaapista 20g nöttönen ruskeaa Trekking XXL:ää. Aloitin sukat kärjestä ja tikuttelin niin kauan kuin lankoja riitti. Hieman pidemmätkin olis saaneet olla, mutta kelpaavat kyllä noinkin. Sukat on tarkoituksella erittäin tiukat ja pysyvät kohtuu hyvin ylhäällä, mutta ajattelin vielä lisätä varmuuden vuoksi kuminauhan yläreunaan.

Joskus reilu vuosi sitten hurahdin raitasukkalankoihin, mutta sitten iski jonkinasteinen kyllästys koko hommaan ja kaappiin jäi lojumaan langat ainakin 6 tai 7 sukkapariin. Nämä raitasukkalangat ovat lankavarastoni häpeäpilkku: suurin osa n. 10 kilon lankavarastostani koostuu kuitenkin enemmän tai vähemmän ylijäämälangoista, nuo on oikeasti hamstrattuja. Pikkuhiljaa niistä kuitenkin syntyy sukkia, niitä kun aina tarvitaan.

Toinen häpeäpilkku on huopuvat langat joista piti tulla laukkuja. Ihailen kovasti neulottuja laukkuja, mutta en omista ainuttakaan sellaista, enkä edes tiedä missä sellaista käyttäisin - siinä taitaa olla selitys miksi nuo langat ovat edelleen kaapissa.

Häpeästä takaisin onnistumisen oivalluksiin. Omien kinttujen kuvaamiseen löysin eilen illalla ihan uuden ulottuvuuden: tajusin nimittäin, että kamerassani on etälaukaisumahdollisuus. En tiedä onko tuo oikea termi, mutta kun pistän kameran kiinni tietokoneeseen, pystyn ottamaan kuvan suoraan koneelle hiiren näpäytyksellä. Huomattavasti helpompaa kuin kuvan ottaminen ajastuksella. Odotettavissa siis jatkossa lisää kuvia allekirjoittaneesta hiiri kädessä.

sunnuntai 10. helmikuuta 2008

SNYn starttipaketti

Perjantai-iltana tuli salaiselta neuleystävältä sähköpostiviesti kera lähetystunnuksen. Ja tällainen mieltä kutkuttava pakettihan sieltä paljastui.



Kolmea pellavalankaa, luonnonvalkoinen Vuorelman rohdinlanka, kirjavaa luonnonväristä ja roosaa, ilmeisesti pellavasekoitetta, 50 g kutakin. Onkohan tuossa kasassa kolme erilaista huivia vai uskaltautuisko kokeileen kaikkien kolmen sotkemista samaan työhön? Yleeensä olen hyvin arka sekoittamaan eri laatuisia ja paksuisia lankoja eli vois olla aika kokeilla.

Valkoinen puuvillalanka ilmoitti haluavansa kesäpuseroksi. Mieluummin heti. Yritin kyllä sille varovasti kertoa, että näillä leveysasteilla kesään on vielä pitkä aika...

Sitten tuo keltainen... tämä on kuulemma lähinnä mallitilkkua varten, lisää tulee mikäli keksin tuolle jotain kivaa käyttöä. On kuulemma huopuvaa villaa ja haaste kuului kehitellä tuolle joku ohje ja julkaista se blogissani. Villejä ideoita lentelee ympäriinsä, katsotaan nyt mitä siitä sitten tulee...

(Joo, oli siellä suklaalevykin. Nimenomaan oli.)

Kiitos!

lauantai 9. helmikuuta 2008

Onnistumísen iloa (tai sen puutetta)

Tuo edellisessä merkinnässä mainitsemani pusero valmistui vielä samana päivänä, ja tuli kuvattuakin heti seuraavana. En ole vain saanut aikaiseksi esitellä sitä, kun en oikein tiedä mitä siitä ajattelisin. Periaatteessa se on ihan kiva ja olen jopa muutaman kerran käyttänyt sitä, mutta...

Katselin paidasta räiskittyjä kuvia, ja totesin, että se saa minut näyttämään monissa kuvissa huomattavasti paksummalta kuin mitä myönnän olevani. (Joulumässäilyllä ei ehdottomasti ole asian kanssa mitään tekemistä...) OK, kuvat on 6-vuotiaan ottamia, ja suurimmassa osassa niistä näkyi kyllä äidin naama, mutta ei juurikaan villapaitaa, jota kuitenkin oli tarkoitus kuvata. (Tai totuuden nimissä taisin kyllä sanoa, että ota äidistä kuvia, ja poikahan teki työtä käskettyä.)

Yleensä minulla on henkilökohtainen ongelma, että hihat on liian lyhyet. Tällä kertaa taisin tosin hieman liioitella - vähän lyhyemmätkin olis riittäneet.

Myös paidan helma on liian pitkä. Se taitaa olla suurin syy siihen paksulta näyttämiseen: helma yltää juuri lantion leveimmälle kohdalle. Vastaavasti jos helman nostaa hieman ylemmäs, vatsan kohdalle tulee pussi. Tyhmintä tässä on se, että huomasin jo takakappaletta neuloessani, että olin kutonut vahingossa liian pitkästi suoraa ennen vyötärökavennuksia, mutten viitsinyt purkaa vaan aloitin kavennukset myöhemmin! (Ei enää ikinä.)

Kaula-aukko on periaattessa kaunis ja sellainen kuin suunnittelin, muttei kuitenkaan sellainen, jota tykkäisin käyttää.

Resorit eivät suostu käyttäytymään kunnolla edes pesun jälkeen. Silmukat kallistuvat itsepäisesti erisuuntiin oikean ja nurjan puolen kerroksilla. (Kaulus on neulottu pyörönä ja siinä tätä ongelmaa ei esiinny.) Tavallisessa 1o, 1n neuleessa toi vois vielä menetellä, mutta tässä on käytetty 1n, 1o, 1n, 2o ribbiä, joka näyttää erittäin epätasaiselta eikä ollenkaan sellaiselta kuin oli tarkoitus. Ei käynyt mielessäkään, että kastelu ei auttaisi.

Hihojen istutus on sellainen, että jostain syystä tuo mallineule hihassa tahtoo saada aikaan puhviefektin olkapäälle. Irroitus ja uudelleen kiinnitys vois auttaa.

Edellen pohdin jätänkö tämän kotikäyttöön (ihanan lämmin ja käytännöllisen mallinen toppavaatteiden alle) vai suoritanko sarjan pikkufiksauksia: resorit uusiksi, helmasta ja hihoista 5 cm pois, poolokaulus, ehkä hihojen uudelleen kiinnitys. Suhteellisen paljon hommaa. Ja lopulta kuitenkin käyttäisin sitä kotona/ pihalla toppavaatteiden alla.

Mutta toisaalta, silloin tästäkin työstä vois saada irti sen jokaisen neuleprojektin kruunun, onnistumisen ilon. Nautin neulomisesta prosessina; suunnittelusta, tasaisen tylsästä tikuttamisesta, kutkuttavan jännistä yksityiskohdista, kokeilemisesta, haasteista, luomisesta. Omalla tavallaan palkitsevaa on myös se, että saa jotain valmiiksi, pääsee siirtymään eteenpäin. Ja vaikka pyrinkin aina neulomaan käytännöllisä vaatteita, ei se yksin saa minua syttymään. Viimeisen silauksen antaa onnistumisen ilo, se että on saanut luotua jotain ainutlaatuisen kaunista ja ihanaa.