Sassymetrical - vuoden viimeinen

Kiireesti vielä tämän vuoden puolelle raportoimaan, kun kiireesti tuli tehtyäkin. Aloitettu joulukuun 23., neulomisosuus valmiina joulukuun 27., 28.päivä oli jo nappikin paikoillaan ja langanpäät päätelty.

Malli on sassymetrical, lanka Blue Heron Yarns Beaded wool, väri seal (linkkaan Ilon sivuille, sieltä sen ostin - paikallisesta lankakaupasta - vieläkin hymyilyttää sanoa noin :), menekki tasan 2 vyyhtiä. Tämä piti tehdä kiireesti valmiiksi, sillä tässä yhdistyi monta UFOutumisvaaraa aiheuttavaa tekijää.

• en pidä pätkävärjätystä langasta
• en pidä ihan näin paksusta langasta (aran, 5m puikot)
• en pidä möykkyisestä langasta

...ja silti ostin tätä lankaa, ihan itse. Pinta on kyllä kieltämättä hauskan näköinen. Eikä mallikaan hullumpi, tuli vaan vähän liian suuri. Kuvausta varten turvauduin nuppineuloihin takakappaletta kaventamaan. En kuitenkaan ole ainakaan vielä valmis purkamaan ja kuvittelen voivani sitä silti käyttää.

Lisäsin pienen taskun toiselle etukappaleelle ja sain siihen kulutettua viimeisenkin lankanyssykän. Nappi on ihan vaan feikki, kiinnityssysteeminä toimii oikeasti napin kohdalle toiselle puolelle ommeltu hakanen. Vastakappaletta ei ole vaan hakasen saa tökättyä neuleeseen sille kohtaa kuin kulloinkin hyvältä tuntuu.

Otos 2

Tämä huvi hyppäsi puikoille samaan aikaan kuin tuo edellinenkin. Myöskin jämälangoista. Toisin kuin tuo edellinen, tämä on hyvä huivilanka. Valitettavasti sitä vaan oli kovin vähän (72 g). Lanka on ostettu pari kesää sitten Ranualta, eläinpuiston viereisestä matkamuistomyymälästä ja oli muistaakseni jotain paikallista, lappuset olen valitettavasti hukannut. Mikäli joku osaa arvata mistä/ kenen langasta voisi olla kyse lisätietoja otetaan mielellään vastaan. Väri on eläväinen luonnonharmaa, jotain tuon ruskeaksi jääneen ja salaman polttaman väliltä. Tuo värin elävyys näkyy ehkä parhaiten ylimmässä kuvassa. Nam. Lanka on ohutta 3-säikeistä kampavillaa, pehmoista ja sileää. Nam.

Huivintekele lähti matkaani työreissulle ja istuinkin erinäisiä tunteja lentokoneessa huivikirjan, ruutupaperin ja huivintekeleeni kera. Neuloin ensin kummatkin päädyt keskeltä päätyyn päin ja lopuksi keskiosan, jotta saisin vähäisen langan käytettyä mahdollisimman tarkkaan hyväksi. Pomin siis toisesta aloitusreunasta (provisional cast-on, mikä lie suomeksi) silmukat puikoille ja lopuksi silmukoin toisen pään kiinni keskiosaan.

Kokeilin matkan varrella vähän yhtä sun toista, välillä (kanssamatkustajien kauhuksi -ilmeistä päätellen) purin ja tein uudelleen. Alunperin päissä oli vielä pitsireunukset, mutta lopulta purin ne ja muutin hapsuiksi.


Keskiosan pitsi on Knitted Lace of Estonia kirjasta "poollehekiri " ja päädyn raidat tutut edellisessä postauksessa esitellystä huivista. Timanttikuvio syntyi omasta päästä soveltaen. Vähän jäi lyhyeksi, mutta silti - tykkään!

Seuraava pitsineulekirja on tilausstatuksen mukaan lähtenyt tänään Englannista kohti Haukipudasta...

Knitted Lace of Estonia, otos 1

Vihdoin ja viimein sain joulukuun alussa käsiini Nancy Bushin uuden huivikirjan. Tämä malli oli yksi niistä, joka sai haukkomaan henkeä ja heiluttamaan visaa - kirja oli pakko saada.

Se ei vaan ollutkaan ihan niin helppo tehtävä kuin olisi voinut kuvitella. Pistin tilauksen kehiin Bookdepositoryyn kuten niin monesti ennenkin, mutta parin päivän päästä tuli peruutus ja ilmoitus, että rahat on palautettu luottokortille sillä kirja on lopussa. Haku päälle. AdLibris ilmoitti "ei vielä ilmestynyt" ja pistin vahtipalvelun päälle. Muutaman päivän päästä tuli ilmoitus, että kirjaa on nyt saatavana. Katsoin samointein myös Bookdepositoryn ja myös sillä oli taas tilattavissa. Pistin tilauksen. Samoilla seurauksilla kuin edellisellä kerrallakin. Eikä myöskään AdLibriksellä ollut enää tarjolla. Just joo. Uusi haku päälle. En halunnut tilata suoraan kustantajalta sillä lupailivat jotain ylimaallisia 4-6 viikon toimitusaikoja...

Yksi tilaus meni vielä johonkin muuhun verkkokauppaankin (en muista, enkä jaksa tarkistaa mikä), mutta samoilla laihoilla tuloksilla kuin ennenkin. Lopulta ikuisuudelta tuntuvan pari-kolmeviikkoisen jälkeen tilaus onnistui ja Bookdepository toimitti sen tuttuun nopeaan tapaansa.

Siinä tilanteessa ei sitten tietenkään ollut kotona mitään sopivia lankoja, kun pitsihuivit ei ole oikein kuuluneet tämän neulojan repertuaariin. Tietysti samman saumaan pukkasi työreissuja ja itsenäisyyspäivää ja kaikkea eikä mitään mahdollisuuksia ehtiä lankakauppaan. Nappasin kaapista jotain ja aloin tikuttaa. Ja kuten muutama päivä sitten kerroinkin ei ihan riittänyt. (Lanka on muinaista Novitan "Ylvaa", menekki 152 g, aikalailla Florican paksuinen ja oloinen lanka ja käytössä oli 4 mm puikot.)


Jokatapauksessa huivi tuli ja se on ihana. Eikä tule olemaan viimeinen. Olkoonkin, etten vielä tiedä tulenko tuota ikinä käyttämään mihinkään muuhun kuin sovitusnuken hartioiden lämmittämiseen.

Joululahjaneuleet

Ei voi olla totta, liian pieni! (Ei pitäis tehdä sokeesti ohjeesta, täysin ajattelematta.) No, näppärä kummitäti tekaisee uuden. Mutta ei samanlaista. Luultavasti. No, koska samanlaisen tekeminen on tylsää ja lahjojen antaminen on hauskaa.

Ja kaiken tämänhän olis voinut helposti välttää sovittamalla etukäteen. Tämä on nimittäin sopiva meidän tytölle eli selvästikin liian pieni samanikäiselle serkkupojalle. Kyllä mä sen tiesin. Mutta en ajatellut. Nolottaa.

Toivottavasti edes tämä toinen on sopiva. Toiselle kummipojalle siis. Kummatkin mallit on Phildarin (Pithcoun N¤10). Langat on Maijaa ja Nallea.

Aikuisen tontun takki

Eilen valmistui vihdoin ja viimein kevästä asti työn alla ollut Adult Tomten Jacket eli aikuisen tontun takki. Muutaman kuukauden se oli välillä huilivuorossa sillä se oli kesäkuukausina aivan liian lämmin sylissä pidettäväksi.

Aika paljon sai säätää ja suunnitella, vaikka periaattessa valmiista mallista tekikin. Lähtökohtana oli alkuperäinen Modular Tomten Jacket (Elizabeth Zimmerman), Brooklyntweedin versio Adult Tomten Jacket (ei ole varsinainen ohje vaan siinä kuvaillaan yleisellä tasolla tehtyjä muutoksia), tämä versio takista (kuvat) sekä tietysti oma mielikuva siitä, mitä haluan saavuttaa.

Langaksi valikoitui Pirtin Kehräämön karstalanka (140x3) ja tikuttelin koko takin menemään 3,5 mm puikoilla. Harmaa on samanvahvuista hailuotolaista villaa ja vihreä paksua Pirkkalankaa. Koska tuo Pirkkalanka on hieman ohuempaa tuli reunoista mukavan napakat vaikken käyttänytkään pienempiä puikkoja niitä neuloessa.

Kaulus istuu ihanan napakasti ja suojaa niskan vaikka huppu olisikin alhaalla. Ylimmäisen napin voi toki jättää aukikin jos ahdistaa.

Taskut tein jälkikäteen. Purin keskeltä sopivan määrän silmukoita, neuloin toiseen reunaan taskupussin ja toiseen vihreällä reunuksen. Taskujen kohdistaminen oli tällä tavoin ehkä helpompaa kuin keskeneräiseen tekemällä, mutta jotenkin harmitti alkaa niitä tekemään, kun takki olis ollut periaatteessa muuten jo valmis.

Huppu tuli kertaalleen jo purettuakin matkan varrella. Aivan sataprosenttisen tyytyväinen en ole siihen vieläkään, mutta eiköhän tuon kanssa voi jo elää. Valitettavasti päätön mallinukke ei sitä voi esitellä kuin näin alhaalla roikkumassa. Mulla on vähän sellainen viha - rakkaussuhde noihin huppuihin, yleensä tulee aina tehtyä vähän useampaan kertaan. (Ja sitäpaitsi huppu ei ole erityisen kätevä takin alla käytettävässä neuleessa.) Sitä täydellistä metsästäessä.

Tekis mieli vielä huovuttaa tätä kevyesti. Takki on aika painava (900 g) ja pelkään sen käytössä venyvän ihan muodottomaksi. Käsin en ala huovuttamaan (käsien iho ei kestä) ja pesukonehuovutuksessa saa olla aika varpaillaan, ettei tule lapsukaisille haarniskaa...

Eskarilaisten vastaisku

Vavise saksalainen sukkalankainsinööri! Vavise Kaffe Fasset! Eskarilaiset on irti!

Kuvia ei valitettavasti ole muista kuin tämän omani tuotoksesta - kerrassaan ihastuttavia kaikki.

Kun lanka ei riitä

Kuvittelin, että poolokauluksen purkaminen olis riittänyt huivin valmiikksi saattamiseen, mutta ei sitten aivan riittänytkään. Mitähän teikis tuosta lopusta villapaidasta?

Hullu joulukuu

Huh huh, kylläpä on vierähtänyt aikaa viimeisimmästä päivityksestä. Oli koko blogi jo häipynyt selaimen välimuistista...

Kiirusta on pitänyt ihan kotitarpeiksi ja vähän olis kyllä ollut varaa muillekin lainata. Jos jotain hyviä puolia haetaan, niin eipähän ole ainakaan joulustressi päässyt vaivaamaan. Nyt vasta alkaa pikkuhiljaa piirtymään tajuntaan, että siihenhän ei ole enää kuin viikko aikaa.

Niin kiire ei onneksi ole ollut, että ei puikkoihin olisi ehtinyt tarttua. Sellaista pientä näpertämistä ja allekirjoittaneelle aika epätyypillisellä tavalla monta työtä kesken yhtäaikaa. Yleensä mulla on työn alla korkeintaan 2-3 neuletta kerrallaan: yksi iso, yksi (läppäri)laukkuun sopiva, yksi sopivan aivoton ja yksi vähän haasteellisempi - edellämainittuja kriteerejä vaihtelevasti sekoittaen.

Ulla 3/08 jo esittelikin Sirja-kämmekkäät.


Oikeastaan noita keltaisia ei ole vasta kuin yksi, eli keskeneräinen sekin. Mustia löytyy sentään molempiin käsiin. Enemmän niitä tulee kyllä rannekkeina käytettyä, jotenkin tuo kämmenen ympärillä oleva osa ahdistaa, jos pitää jotain (näpy, näpy) käsillä tehdä. Ja ulkona pitää olla hanskat. En taida oikein olla kämmekäsihmisiä, mutta tulipahan tehtyä. Siis ainakin melkein kaksi paria.

Lisäksi ravelryn kirjanpito kertoo valmistuneeksi pari joululahjaneuletta ja yhdet sukat. Noro Kureyon Sock, väri S150. Aika hauska lanka.


Ilmeisesti langan rakenne (yksisäikeinen ja epätasainen) aiheutti sen, että lopputulos oli tavanomaista löysempää. 100 grammassa on saman verran metrejä kuin näissä tutummissakin sukkalangoissa (Regia, Opal, Fabel...), mutta samalla puikkokoolla (2,5 mm) ja silmukkamäärällä (60 s) näistä tuli kyllä vähän isot. No ei se mitään, tuskin jäävät kuitenkaan käyttämättä. Ensi kerralla kokeilen kyllä pienempiä puikkoja. Muistaakseni omistan 2 mm sukkapuikot vaikken niitä ole tainnut koskaan mihinkään käyttääkään.

Molemmat edellämainitut menevät kategoriaan "laukkuun mahtuva ja alkuun päästyä suhteellisen aivoton". Se "iso" onkin sitten ollut työn alla jo maaliskuusta lähtien... purin sunnuntai-iltana vielä kerran nappilistan ja korjailin huppua - jokohan kohta sais esitellä jotain valmista? Väliin tosin kiilasi pari muuta jutta tämän kirjan innoittamana...