Sassymetrical - vuoden viimeinen

Kiireesti vielä tämän vuoden puolelle raportoimaan, kun kiireesti tuli tehtyäkin. Aloitettu joulukuun 23., neulomisosuus valmiina joulukuun 27., 28.päivä oli jo nappikin paikoillaan ja langanpäät päätelty.

Malli on sassymetrical, lanka Blue Heron Yarns Beaded wool, väri seal (linkkaan Ilon sivuille, sieltä sen ostin - paikallisesta lankakaupasta - vieläkin hymyilyttää sanoa noin :), menekki tasan 2 vyyhtiä. Tämä piti tehdä kiireesti valmiiksi, sillä tässä yhdistyi monta UFOutumisvaaraa aiheuttavaa tekijää.

• en pidä pätkävärjätystä langasta
• en pidä ihan näin paksusta langasta (aran, 5m puikot)
• en pidä möykkyisestä langasta

...ja silti ostin tätä lankaa, ihan itse. Pinta on kyllä kieltämättä hauskan näköinen. Eikä mallikaan hullumpi, tuli vaan vähän liian suuri. Kuvausta varten turvauduin nuppineuloihin takakappaletta kaventamaan. En kuitenkaan ole ainakaan vielä valmis purkamaan ja kuvittelen voivani sitä silti käyttää.

Lisäsin pienen taskun toiselle etukappaleelle ja sain siihen kulutettua viimeisenkin lankanyssykän. Nappi on ihan vaan feikki, kiinnityssysteeminä toimii oikeasti napin kohdalle toiselle puolelle ommeltu hakanen. Vastakappaletta ei ole vaan hakasen saa tökättyä neuleeseen sille kohtaa kuin kulloinkin hyvältä tuntuu.

Otos 2

Tämä huvi hyppäsi puikoille samaan aikaan kuin tuo edellinenkin. Myöskin jämälangoista. Toisin kuin tuo edellinen, tämä on hyvä huivilanka. Valitettavasti sitä vaan oli kovin vähän (72 g). Lanka on ostettu pari kesää sitten Ranualta, eläinpuiston viereisestä matkamuistomyymälästä ja oli muistaakseni jotain paikallista, lappuset olen valitettavasti hukannut. Mikäli joku osaa arvata mistä/ kenen langasta voisi olla kyse lisätietoja otetaan mielellään vastaan. Väri on eläväinen luonnonharmaa, jotain tuon ruskeaksi jääneen ja salaman polttaman väliltä. Tuo värin elävyys näkyy ehkä parhaiten ylimmässä kuvassa. Nam. Lanka on ohutta 3-säikeistä kampavillaa, pehmoista ja sileää. Nam.

Huivintekele lähti matkaani työreissulle ja istuinkin erinäisiä tunteja lentokoneessa huivikirjan, ruutupaperin ja huivintekeleeni kera. Neuloin ensin kummatkin päädyt keskeltä päätyyn päin ja lopuksi keskiosan, jotta saisin vähäisen langan käytettyä mahdollisimman tarkkaan hyväksi. Pomin siis toisesta aloitusreunasta (provisional cast-on, mikä lie suomeksi) silmukat puikoille ja lopuksi silmukoin toisen pään kiinni keskiosaan.

Kokeilin matkan varrella vähän yhtä sun toista, välillä (kanssamatkustajien kauhuksi -ilmeistä päätellen) purin ja tein uudelleen. Alunperin päissä oli vielä pitsireunukset, mutta lopulta purin ne ja muutin hapsuiksi.


Keskiosan pitsi on Knitted Lace of Estonia kirjasta "poollehekiri " ja päädyn raidat tutut edellisessä postauksessa esitellystä huivista. Timanttikuvio syntyi omasta päästä soveltaen. Vähän jäi lyhyeksi, mutta silti - tykkään!

Seuraava pitsineulekirja on tilausstatuksen mukaan lähtenyt tänään Englannista kohti Haukipudasta...

Knitted Lace of Estonia, otos 1

Vihdoin ja viimein sain joulukuun alussa käsiini Nancy Bushin uuden huivikirjan. Tämä malli oli yksi niistä, joka sai haukkomaan henkeä ja heiluttamaan visaa - kirja oli pakko saada.

Se ei vaan ollutkaan ihan niin helppo tehtävä kuin olisi voinut kuvitella. Pistin tilauksen kehiin Bookdepositoryyn kuten niin monesti ennenkin, mutta parin päivän päästä tuli peruutus ja ilmoitus, että rahat on palautettu luottokortille sillä kirja on lopussa. Haku päälle. AdLibris ilmoitti "ei vielä ilmestynyt" ja pistin vahtipalvelun päälle. Muutaman päivän päästä tuli ilmoitus, että kirjaa on nyt saatavana. Katsoin samointein myös Bookdepositoryn ja myös sillä oli taas tilattavissa. Pistin tilauksen. Samoilla seurauksilla kuin edellisellä kerrallakin. Eikä myöskään AdLibriksellä ollut enää tarjolla. Just joo. Uusi haku päälle. En halunnut tilata suoraan kustantajalta sillä lupailivat jotain ylimaallisia 4-6 viikon toimitusaikoja...

Yksi tilaus meni vielä johonkin muuhun verkkokauppaankin (en muista, enkä jaksa tarkistaa mikä), mutta samoilla laihoilla tuloksilla kuin ennenkin. Lopulta ikuisuudelta tuntuvan pari-kolmeviikkoisen jälkeen tilaus onnistui ja Bookdepository toimitti sen tuttuun nopeaan tapaansa.

Siinä tilanteessa ei sitten tietenkään ollut kotona mitään sopivia lankoja, kun pitsihuivit ei ole oikein kuuluneet tämän neulojan repertuaariin. Tietysti samman saumaan pukkasi työreissuja ja itsenäisyyspäivää ja kaikkea eikä mitään mahdollisuuksia ehtiä lankakauppaan. Nappasin kaapista jotain ja aloin tikuttaa. Ja kuten muutama päivä sitten kerroinkin ei ihan riittänyt. (Lanka on muinaista Novitan "Ylvaa", menekki 152 g, aikalailla Florican paksuinen ja oloinen lanka ja käytössä oli 4 mm puikot.)


Jokatapauksessa huivi tuli ja se on ihana. Eikä tule olemaan viimeinen. Olkoonkin, etten vielä tiedä tulenko tuota ikinä käyttämään mihinkään muuhun kuin sovitusnuken hartioiden lämmittämiseen.

Joululahjaneuleet

Ei voi olla totta, liian pieni! (Ei pitäis tehdä sokeesti ohjeesta, täysin ajattelematta.) No, näppärä kummitäti tekaisee uuden. Mutta ei samanlaista. Luultavasti. No, koska samanlaisen tekeminen on tylsää ja lahjojen antaminen on hauskaa.

Ja kaiken tämänhän olis voinut helposti välttää sovittamalla etukäteen. Tämä on nimittäin sopiva meidän tytölle eli selvästikin liian pieni samanikäiselle serkkupojalle. Kyllä mä sen tiesin. Mutta en ajatellut. Nolottaa.

Toivottavasti edes tämä toinen on sopiva. Toiselle kummipojalle siis. Kummatkin mallit on Phildarin (Pithcoun N¤10). Langat on Maijaa ja Nallea.

Aikuisen tontun takki

Eilen valmistui vihdoin ja viimein kevästä asti työn alla ollut Adult Tomten Jacket eli aikuisen tontun takki. Muutaman kuukauden se oli välillä huilivuorossa sillä se oli kesäkuukausina aivan liian lämmin sylissä pidettäväksi.

Aika paljon sai säätää ja suunnitella, vaikka periaattessa valmiista mallista tekikin. Lähtökohtana oli alkuperäinen Modular Tomten Jacket (Elizabeth Zimmerman), Brooklyntweedin versio Adult Tomten Jacket (ei ole varsinainen ohje vaan siinä kuvaillaan yleisellä tasolla tehtyjä muutoksia), tämä versio takista (kuvat) sekä tietysti oma mielikuva siitä, mitä haluan saavuttaa.

Langaksi valikoitui Pirtin Kehräämön karstalanka (140x3) ja tikuttelin koko takin menemään 3,5 mm puikoilla. Harmaa on samanvahvuista hailuotolaista villaa ja vihreä paksua Pirkkalankaa. Koska tuo Pirkkalanka on hieman ohuempaa tuli reunoista mukavan napakat vaikken käyttänytkään pienempiä puikkoja niitä neuloessa.

Kaulus istuu ihanan napakasti ja suojaa niskan vaikka huppu olisikin alhaalla. Ylimmäisen napin voi toki jättää aukikin jos ahdistaa.

Taskut tein jälkikäteen. Purin keskeltä sopivan määrän silmukoita, neuloin toiseen reunaan taskupussin ja toiseen vihreällä reunuksen. Taskujen kohdistaminen oli tällä tavoin ehkä helpompaa kuin keskeneräiseen tekemällä, mutta jotenkin harmitti alkaa niitä tekemään, kun takki olis ollut periaatteessa muuten jo valmis.

Huppu tuli kertaalleen jo purettuakin matkan varrella. Aivan sataprosenttisen tyytyväinen en ole siihen vieläkään, mutta eiköhän tuon kanssa voi jo elää. Valitettavasti päätön mallinukke ei sitä voi esitellä kuin näin alhaalla roikkumassa. Mulla on vähän sellainen viha - rakkaussuhde noihin huppuihin, yleensä tulee aina tehtyä vähän useampaan kertaan. (Ja sitäpaitsi huppu ei ole erityisen kätevä takin alla käytettävässä neuleessa.) Sitä täydellistä metsästäessä.

Tekis mieli vielä huovuttaa tätä kevyesti. Takki on aika painava (900 g) ja pelkään sen käytössä venyvän ihan muodottomaksi. Käsin en ala huovuttamaan (käsien iho ei kestä) ja pesukonehuovutuksessa saa olla aika varpaillaan, ettei tule lapsukaisille haarniskaa...

Eskarilaisten vastaisku

Vavise saksalainen sukkalankainsinööri! Vavise Kaffe Fasset! Eskarilaiset on irti!

Kuvia ei valitettavasti ole muista kuin tämän omani tuotoksesta - kerrassaan ihastuttavia kaikki.

Kun lanka ei riitä

Kuvittelin, että poolokauluksen purkaminen olis riittänyt huivin valmiikksi saattamiseen, mutta ei sitten aivan riittänytkään. Mitähän teikis tuosta lopusta villapaidasta?

Hullu joulukuu

Huh huh, kylläpä on vierähtänyt aikaa viimeisimmästä päivityksestä. Oli koko blogi jo häipynyt selaimen välimuistista...

Kiirusta on pitänyt ihan kotitarpeiksi ja vähän olis kyllä ollut varaa muillekin lainata. Jos jotain hyviä puolia haetaan, niin eipähän ole ainakaan joulustressi päässyt vaivaamaan. Nyt vasta alkaa pikkuhiljaa piirtymään tajuntaan, että siihenhän ei ole enää kuin viikko aikaa.

Niin kiire ei onneksi ole ollut, että ei puikkoihin olisi ehtinyt tarttua. Sellaista pientä näpertämistä ja allekirjoittaneelle aika epätyypillisellä tavalla monta työtä kesken yhtäaikaa. Yleensä mulla on työn alla korkeintaan 2-3 neuletta kerrallaan: yksi iso, yksi (läppäri)laukkuun sopiva, yksi sopivan aivoton ja yksi vähän haasteellisempi - edellämainittuja kriteerejä vaihtelevasti sekoittaen.

Ulla 3/08 jo esittelikin Sirja-kämmekkäät.


Oikeastaan noita keltaisia ei ole vasta kuin yksi, eli keskeneräinen sekin. Mustia löytyy sentään molempiin käsiin. Enemmän niitä tulee kyllä rannekkeina käytettyä, jotenkin tuo kämmenen ympärillä oleva osa ahdistaa, jos pitää jotain (näpy, näpy) käsillä tehdä. Ja ulkona pitää olla hanskat. En taida oikein olla kämmekäsihmisiä, mutta tulipahan tehtyä. Siis ainakin melkein kaksi paria.

Lisäksi ravelryn kirjanpito kertoo valmistuneeksi pari joululahjaneuletta ja yhdet sukat. Noro Kureyon Sock, väri S150. Aika hauska lanka.


Ilmeisesti langan rakenne (yksisäikeinen ja epätasainen) aiheutti sen, että lopputulos oli tavanomaista löysempää. 100 grammassa on saman verran metrejä kuin näissä tutummissakin sukkalangoissa (Regia, Opal, Fabel...), mutta samalla puikkokoolla (2,5 mm) ja silmukkamäärällä (60 s) näistä tuli kyllä vähän isot. No ei se mitään, tuskin jäävät kuitenkaan käyttämättä. Ensi kerralla kokeilen kyllä pienempiä puikkoja. Muistaakseni omistan 2 mm sukkapuikot vaikken niitä ole tainnut koskaan mihinkään käyttääkään.

Molemmat edellämainitut menevät kategoriaan "laukkuun mahtuva ja alkuun päästyä suhteellisen aivoton". Se "iso" onkin sitten ollut työn alla jo maaliskuusta lähtien... purin sunnuntai-iltana vielä kerran nappilistan ja korjailin huppua - jokohan kohta sais esitellä jotain valmista? Väliin tosin kiilasi pari muuta jutta tämän kirjan innoittamana...

Uskomattomia projekteja

Olen äimistellyt internetin ihmemaassa mihin kaikkeen ihmiset kykenevätkään. Ajatuksena toisaalta älyttömän kiehtova, toisaalta aivan mahdoton. Vai miltä kuulostaisi esim. 52 sukat vuodessa. Tai 100 tilkkupeittoa. Välillä tuntuu, että kaksi hihaakin samassa paidassa on liikaa toistoa.

Minäkin haluaisin. Haluaisin suunnitella ja toteuttaa - en vain yhtä mekkoa vaan - sarjan, ainakin 12 mekkoa. Haluaisin neuloa taideteksitiilin tai paremminkin 20 sellaista.

Mutta kun pitää olla niin *** käytännöllinen. En mä tarvi mihinkään 12 mekkoa tai 20 seinälle ripustettavaa "torkkupeittoa". Pään pursutessa ideoita en saa aloitetuksi sitä ensimmäistäkään. Kumpaakaan laatua.

Mitä tänään opin?

1) Uuden tavan tehdä reunasilmukat
Olen aina neulonut reunasilmukat eli kappaleen ensimmäisen ja viimeisen silmukan oikein . Joku joskus hehkutti, kuinka kaunis reuna tulee, kun neuloo reunasilmukat nurin. Höh, sehän on sama kuin neulois ne oikein.... vai onko? No ei muuten ole! Se reunan ympäri kääntyvä lanka kulkee kauniimmin nurjien silmukoiden kanssa ja reunasta tulee litteämpi. Ero on sen verran pieni, että kuvaan sitä on vaikea saada näkyviin, se pitää kokeilla - käsi kyllä tuntee eron.

2) Uuden tavan luoda silmukat
Omia ohjeita kirjoittaessani olen joskus miettinyt silmukoiden luomistavan vaikutusta neuleen aloittamiseen. Minä käytän "sitä perinteistä suomalaista", taitavat rapakon takana kutsua long-tail cast-on:iksi ja sen kanssa on luonnollista aloittaa työ nurjan puolen kerroksella. Olen neulonut joulupukinkonttiin pariakin Phildarin neuletta - suoraan ranskankielisestä ohjeesta (!)* - ja jäin miettimään ohjeen aloitusta, siinä kun ensimmäinen kerros oli oikean puolen kerros. Piti sit kaivaa samaisesta lehdestä silmukoiden luomisohje, ja sieltähän se selvisi. Tuloksena on samannäköinen luomisreuna kuin tuolla omalla tavallanikin, mutta päinvastoin, eli ensimmäinen kerros on todellakin oikean puolen kerros. Tämä tosin taitanee jäädä hauskaksi kuriositeetiksi eli taidan pitää kiinni entisestä tavastani - jos ei nyt jostain aivan erityisestä syystä muuta pidä keksiä.


*) Kymmenkunta vuotta sitten suoritin pari opintoviikkoa ranskan alkeita yliopistolla... Onneksi on hyvät kuvat! Lehdissä on kohtuu kattavat tekniikkakuvat ja niistä olenkin neuleranskaa opetellut. Tekniikat kun on tuttuja, sanasto ei.

MC TeeKu

Mailman paras oululainen Teekkarikuoro TeeKu saavutti mopokortti-iän eli täytti 15v. Juhlia vietettiin eilen levynjulkistuskonsertin ja vuosijuhlien merkeissä. Ilahduttavasti nykykuorolaiset muistivat meitä vuosien varrella toiminnassa mukan olleita ja kutsuivat mukaan juhliin.

Muutamien ystävien kanssa lyötiin viisaat päät yhteen ja päätettin lahjoittaa mopokortti-ikäiselle TeeKulle mopokypärä ja mopoiluliivit. Liivin taiteellinen ja tekninen toteutus on allekirjoittaneen käsialaa. Heijastinliivien selkämyksessä on kirjottuna kuoron logo kera MC TeeKu tekstin. Tekniikkana käytetty (vapaata) konekirjontaa ja aplikointia. Ja vähän kangastusseja.

Vielä kuva in action:

Uusi sukupolvi

Hahtuvalla harjoitellaan ja vanhemmaltahan homma luonnistuu.

Nuorempi ei yllä edes polkemaan, mutta into on kyllä kova.

Ei vaan valmistu

Kun ei neulerintamalla mikään tunnu valmistuvan (sen siitä saa kun tekee montaa juttua yhtäaikaa) pistetään väliin muutama lankakuva.

Huoh, haluaisin kyllä osata kuvata lankoja yhtä kauniisti kuin esimerkiksi Ilu, mutta paremman puuttessa on nyt tyytyminen näihin. Ehkä mä jonain päivänä vielä opettelen. Juu, pannaan vaan sinne sitku-jonon jatkoksi...


Ihkupallerot muuntautuvat pikkuhiljaa langaksi. Vyyhti vyyhdiltä homma käy helpommaksi ja lopputulos tasalaatuisemmaksi. Ainakin jos ei lasketa epäsäännöllisen säännöllisesti iskevää Vakavaa Takapakkia, sitä kun mikään ei vaan onnistu. Kuvassa näkyvät langat on kerattu kaksisäikeiseksi ja juoksevuus n. 100 m/ 50 g. ja näitä on tulossa vielä paljon lisää, mikäli suunnitelmani pitää.

Tähän vallan veikeään nöttöseen on kerrattu erivärisiä ylijäämäsäikeitä.

Ja vielä kerta kiellon päälle.

Tästä on siis tulossa kokonaisuudessaan isohko projekti, jonka etenemistä varmaan täälläkin tullaan vielä pitkään seuraamaan. Tällä hetkellä vielä pyörittelen mielessäni 2 - 3 erityyppistä mallia - torkkupeitoja. Tilkkuina neulottu olis siinä mielessä hyvä, että tilkuntekeleitä vois kuljettaa reissussa mukana ja tekemisen vois hyvin aloittaa noista jo olemassa olevista langoista. Toisaalta tekis mieli tehdä jotain muuta kuin sitä ihan perinteistä tilkkupeittoa...

Lankakauppa!

Kuvakaappaus Ravelrystä:


Aivan oikein Local yarn store, Haukipudas (samasta aiheesta tammikuussa, ja kesäkuussa)! Käsityökauppa ILO on avannut liikkeen Haukiputaan keskustassa. Avajaiset on kuulemma ollut jo perjantaina, mutta minut tieto saavutti vasta sunnuntai-iltana. No, nyt on käyty tsekkaamassa. Eikä varmaan viimeistä kertaa...

Langaton loma

Päätän pitkähkön bloggaustauon ihan vaan ilmoittamalla, että olin lomalla, enkä a) neulonut, b) kehrännyt, c) shoppaillut mitään käsitöihin viittaavaa. Aika hyvin, vai mitä?

Röhnötin uima-altaan reunalla ja nautin auringosta,


samalla tietysti vahtien lapsiani kuin haukka mangusti.


Nuorimmainenhan matkusti viikon selässä kuin paraskin apinanpoikanen.


Ei, en ole ollut kuukautta lomalla, viikon vain. (Ja kaikki kuvissa esiintvät eläimet on kuvattu eläintarhassa, viimeisen kuvan apinat aitausten ulkopuolella.)

Ihkupalleroita ilta-auringossa

En voinut vastustaa Juulin houkutuksia ja syystarjous päätyi meille tällaisessa muodossa. Juu, kyllä siinä on 2o eri väristä merinotopsia (á 50 g). Tai no, yksi on silkki-villaa. Ja kauppaan vielä jäi värejä, paljon!

Nämä hieman aiemmin Utunasta saapuneet ihkupallerot ehtivät jo langaksi. Kainuunharmasta, 25 g kutakin väriä.

n. 30 m / 25 g.

Sinun kanssasi tähtisilmä*

Ensimmäinen omakehräämästä langasta tehty neule on valmis. Langankulutus 118g ja puikot 8mm. (* Kuva on otettu aamuhämärissä huonosti nukutun yön jälkeen, joten sitä piti hieman sensuroida...)

Pipo on hiukkasen nafti koska lankaa oli niin vähän. Eka versio oli muutaman silmukan leveämpi, mutta jäi liian lyhyeksi joten se meni purkuun. Toinen oli jo sopivampi pituuden puolesta, mutta korvaläppien paikkaa sovittelin muutamaan kertaan. Niinhän sitä sanotaan, että kolmas kerta toden sanoo ja nyt olen tähän hyvinkin tyytyväinen. Tupsuihin lankaa ei enää riittänyt, mutta koska halusin ne, piti odotella lisää villaa. (Päälaella on muuten samanlainen tupsu vaikkei se kuvassa näykään.)

Ilokseni huomasin, että kehitystä on tapahtunut: lisälankoja kehrätessäni piti jo tahallaan tehdä vhän paksumpaa ja epätasaisempaa kuin mihin olisi pystynyt.

Tässä vielä yhteispotrettia villapalleroista:

Log Cabin Socks

Pääosin viimeviikon Salon reissun tuotosta:


Malli Log Cabin Socks, Hand Knit Holidays kirjasta. Lankana 7-veikkaa (Vortex streetin jäämistöä) ja puikot 3,5 mm. Tehty naisen koolla vaikka vähän ensin arveluttikin, sillä tuo 48 silmukkaa on mulle normaali sileän neuleen sukka ja tässä on kuitenkin noita palmikoita, jotka vetävät aika lailla kasaan. Näin tehtynä sukka onkin ihanan napakka.

Pitäis kohta keksiä reissuneuleeksi jotain muuta kuin sukkia. Meinaan niitä on aika paljon. Siis vaikka käytänkin villasukkia päivittäin niin kotona, töissä kuin ulkoillesskin. Mulla onkin käynnissä eräänlainen käänteinen sukkasato: yritän saada edes jonkun parin hävitettyä. Tavoite häämöttää ainakin näiden kahden parin kohdalla.


Pitäisköhän siirtyä täysvillaisiin sukkalankoihin?

Kielikiemuroita

Päivi kyseli Paraphernalia sukkien nimestä.

Termi paraphernalia tarkoittaa namisissa olevan naisen omaa omaisuutta, kuten vaatteita tai koruja. Enemmän mielenkiintoista historiatietoa löytyy vaikkapa Wikipediasta (englanniksi).

Sukkiin nimi tuli kuitenkin sanan toisen, kuvaannolisen merkityksen myötä: ylimääräiset kiemurat.

Kultaa!

Kultaa tuli Pelagian blogiarpajaisissa. Eka kerta kun voitin jotain. Osittain ehkä siksikin, etten juuri tapaa blogiarpajaisiin osallistua. Tällä kertaa sattui kuitenkin oleman sellainen kysymys joka houkutteli vastaamaan.

Ihanan kultainen paketti. Kiitos!

Django

Olen minä hieman neulonutkin. (Rukki ei kulje kovin kätevästi laukussa mukana ;-)

Malli Django by CookieA - ihana!
Lanka Regia stretch color, hiukka vajaa 100g
Puikot Knitpicks Harmony 2,5 mm sukkapuikot. Toisen sukan puoliväliin asti tein viidellä puikolla, sen jälkeen hukkasin (!) yhden puikon ja loppuun piti pärjätä neljällä, sillä olen kuuden puikon satsista jo aiemmin hukkannut yhden. Alkuviikosta yritin tilata uusia, mutta tuntui olevan vähän jokapaikasta lopussa. Onneksi tilapäisesti, nyt on uusi satsi tilattu.

Sen verran modasin mallia, että jatkoin kiilakavennuksia vähän pidemmälle, että sain jalkaterästä vähän kapeamman ja siten hieman paremmin istuvan. Ja sitäpaitsi olette aivan oikeassa, kyllä kumpikin sukka omat virheensä ansaitsee. No sen verran pieniä on virheet, että melkoinen haukankatse täytyy olla, että ne löytää. (Löytää kyllä jos tarkasti laskee silmukat ja kerrokset.)

Missä sinä muuten pidät palmikkopuikkoa/ apupuikkoa silloin kun sitä ei juuri tarvi?

Yksi, kaksi, kolme eli harjoittelua

Aloitin harjoittelun - en polkemalla tyhjää, kuten jossakin neuvottiin, vaan kehräämällä hahtuvaa. Jota sitäkin muuten suositeltiin helpoksi aloitukseksi. Ensimmäinen tuotos, painoa 6 g. Ai että mä olen ylpeä. ;-)

Kuusivuotias poikani pystyi muuten samaan ja kehui touhua älyttömän kivaksi. Kauemminkin olisi jatkanut jos ei äiti olis hätistänyt pois.

Toinen tuotos, edelleen hahtuvasta kehrättynä, mutta nyt onnistuin jo pitämään kierteen maltillisena. Kokonaista 10 g. Tämän vois jo vaikka neuloa mukaan johonkin. Jos raaskis.

Kolmas satsi vielä keskeneräisenä rukin rullalla. Rohkeasti lähdin nyhtämään topsia. Möykkyistä ja kikkuraa, mutta ah niin addiktoivaa. Usko omaan oppimiseen on vahva ja into palava.


Kuten kuvasta näkyy rukkirakkaani kaipaisi hieman puhdistusta ja huoltoa. Vielä ei ole ehtinyt, kun oli niin kiire päästä kokoeilemaan.

Uusi leikkikalu

Oltiin perheen kanssa viikonlopun vietossa mun isän isän eli Ukin luona. Paitsi herkullisia kainuulaisia vadelmia ja sielunvirkistystä (ai että mun silmä lepää niissä järvi- ja vaaramaisemissa) mukana kotiin tuli mummun vanha rukki.

Harmi vain ettei ole kumpikaan mummu enää opettamassa sen käyttöä vaan pitää itse opetella. Netistä katselin ohjeita (sen mitä kännykän kautta onnistui...) ja koitin viritellä käyttökuntoon. Nyörit oli vuosikymmenten aikana haurastuneet, mutta muuten vaikuttais olevan jokseenkin soiva peli. Pistin väliaikaisratkaisuksi pätkän seiskaveikkaa ja sain kuin sainkin hahtuvasta jonkinlaista lankaa aikaiseksi.

Sit pitäis vaan saada vuorokauteen puolet lisää tunteja...

Hattuhyökkäys

Tää ilmottautui kans mukaan. Grrr...
http://hat-attack.com/
(Terapian tarpeessa)

Jos oletetaan...

... että olis ensimmäisessä sukassa pari pientä virhettä, kannattaisko toiseen tehdä tarkoituksella samat vaiko ihan omat? Kas siinäpä tämän maanantain filosofinen.

Epäharmoniaa

Ensimmäistä kertaa törmään näiden Harmonyjeni kanssa tähän ongelmaan: väri ei sovi ei sitten lainkaan yhteen puikoilla olevan langan kanssa. Ensimmäinen sukka on reilusti yli puolenvälin ja edelleen sattuu silmään tuo väri. Ei näy välttämättä kovin hyvin kuvassa, mutta vähän väliä teksis mieli vaihtaa harmaisiin metallipuikkoihin... en vaan jaksa alkaa niitä etsimään ja toisaalta pelkään vaihtaa puikkoja kesken työtä, ettei käsiala muut kovin reilusti.

Vaikken yleensä ole mikään suuri vaaleansinisen ystävä, tämä sävy on kyllä ihan kaunis. Ja noi puikot on aivan ihanan väriset, mutta ne ei vaan sovi yhteen.


Muutenkin tämän langan kanssa on ollut hieman sulattelua. Kyseessä on Regian Stretch -sukkalanka (70%villa, 23% polyamidi, 7% polyester (Elité)) ja se on mun käsialalle liian joustavaa! Nitinä ja kitinä käy, kun tikuttelen menemään. Hieman olen onneksi onnistunut matkan varrella höllentämään otetta langasta ja nyt sujuu jo ihan kohtuullisesti.

Sukkien malli onkin sitten sitäkin ihanampi Django.

Epätyypillisiä kukkasia huivissa

Edit: ohjetietoja lisätty loppuun

Viikko raivoisaa neulomista minulle hyvin epätyypillisesti 6 mm (!) puikoilla ja muutama päivä viimeistelyyn. Tadaa:

Siitä tuli aivan ihana. Ilmava, laskeutuva ja lämmin (100% villaa). Valtavasta koostaan (214 x 50 cm) huolimatta taipuu myös kaulahuiviksi. Neulepinta on mielestäni tosi kaunista isoista puikoista huolimatta, ei ollenkaan reikäisen oloinen kuten pelkäsin. En edes muista milloin olisin neulonut näin paksuilla puikoilla - mulle 4,5 mm on paksu.


Kuten koirankarvoja keräävä ystäväni huomautti, myös värit ovat minulle aika epätyypilliset. Olisi pitänyt kuvata ulkona: samaiset langat auringonvalossa kuvattuna. Totuus lienee jostain tuosta väliltä.

Lisää epätyypillistä tässä edustaa ohjeen lähes orjallinen noudattaminen. Ainoastaan yhden mallineuleen kohdalla en ollut ihan varma ymmärsinkö sen oikein - saksan kielen taitoni on hieman ruosteessa - mutta tarkoituksella en mitään muutellut. Luulen kyllä ymmärtäneeni mitä siinä luki, mutta en ole ihan varma oliko lopputulos sittenkään oikein. Lankavalikoimani oli toki ihan eri kuin mallissa, joten siitä johtuen tuli jotain pientä säätöä, lähinnä tuossa kukkasosuudessa, joka muutenkin oli aika ylimalkaisesti ohjeistettu: Tee nämä osat ja ompele paikalleen niin kuin tykkäät tai kuvan mukaan. Kuvassa oli sit eri määrä niitä kukkia ja lehtiä kuin ohjeessa...

Lankana käytin Esiton Huopalankaa ja koristelussa Pampulaa. Muut värit on kaiveltu varastoista, vaalenkeltainen Dropsin Alpacaa, harmaa ohutta Pirkkalankaa, ruskea Pirtin Kehräämön 3-säikeistä. Puikot siis 6 mm ja koristeita neuloessa osittain 4 mm. Virkkuukoukkuja oli käytössä 6 mm, 5 mm ja 4 mm koukkuamiskoukku - valittu periaatteella mitä sattui löytymään. (Koukkuvalikoimani on suorastaan säälittävän pieni puikkokokoelmaan verrattuna.)

Malli löytyy Gedifra Moments 1014 -lehtisestä. Google löysi maailmalta monta myyjää, mutta parhaillaan lähes 20 euron toimituskulut 3 euron lehtisestä tuntui hieman kohtuuttomalta, kun mitään muuta ei ollut ostoslistalla. Päädyin lopulta laittamaan kyselyä parille e-bay myyjälle, joista toinen lupasi 4 euron postikuluilla, toinen pyysi muistaakseni 4,5 euroa.

Lace Ribbon Scarf

Jälleen kerran esittelen teille takapihan apilapeltoa, tämänkertaisena tekosyynä Lace Ribbon Sarf ylijäämä Kotiväestä.


Tikutettu 3 mm puikoilla ja 62 silmukalla eli yksi mallikerta ohjetta enemmän. Painoa huivilla on 162 g.

Seuraavaa projektia

En ole yleensä esitellyt tulevia töitäni etukäteen, mutta poikkeus vahvistaa säännön?


En ole ennenkään arvostanut Saksan Postia kovin korkealle, eikä tämäkään kerta ollut poikkeus. Kuinka voi yhden mallilehtisen saaminen Saksasta Suomeen kestää yli 2 viikkoa? Hillitsee kummasti himoa vinguttaa visaa saksalaisissa nettikaupoissa, kun tietää että toimitus kestää niin kauan.

Hatutti

Akuuttia hellehattupulaa helpottamaan otetaan kaapista puuvillalangan jämiä, vähän liian pieni (langan paksuuteen nähden) virkkuukoukku ja aletaan hommiin. (Lanka Cotton Garden Bellaa (100% puuvilla, 87m/50g) , yhteensä 120g, työkaluna 3 mm virkkuukoukku.)


Tykkään!
Ainakin toistaiseksi hattu on niin jämäkkä, että pysyy hyvin muodossaan ja lieriä voi muotoilla joko suoraksi, taittaa ylöspäin tai jotain siltä väliltä.

Jos en olis asuntovelallinen insinööri, voisin olla täyspäiväinen hatuntekijä ja haaveilija.